Unohdun sängyn pohjalle, peiton alle, aivosumuun, kännykän valoon. Aivosumu peittää näkyvyyden, kännykän valossa on hyvä olla, keksipaketissa on hyvä olla.
Miut unohdetaan elämässä, unohdetaan rakkaudessa. Unohdettuna on ihan hyvä olla.
Mitä rakkaus on? Ne näyttää niin onnellisilta että itkettää.
Puen päälle ukin vanhan paidan ja ikävöin toista. On ikävä ukkia jota en koskaan ehtiny tuntea, on ikävä tarinoita joita en kuullu, on ikävä piirustuksia joita en oo koskaan nähny.
